Liki sata vuotta hämmästyttävän aktiivisina säilyneitä harrastajateattereita voidaan pitää Jalasjärven ihmeenä. Pitäjässä on yhdeksän kylää, joista viisi tuottaa näytelmiä vuosittain. Runsaasta esitystarjonnasta pääsevät nauttimaan paitsi katsojat myös paikkakunnan nuoret, joille näytelmäkerhot tuovat arkeen hauskan harrastuksen, uusia kavereita sekä arvokasta esiintymiskokemusta.
Sata vuotta näytelmiä
Jalasjärven Keskikylän nuorisoseura on yksi näytelmiä vuosittain tuottavista yhdistyksistä. Kylällä on harrastettu teatteria vuodesta 1922 lähtien.
– Teatterin lipputulot ovat meille edelleen suurin yksittäinen tulonlähde. Esityksissä käy Keskikylässä vuosittain tuhannesta kahteen tuhanteen katsojaa, Alakoski summaa.
Teatteri vetää nuoria puoleensa
Samalla kun moni yhdistys tuntuu kärsivän vapaaehtoiskadosta, on Keskikylän näytelmäkerhoon riittänyt ainakin toistaiseksi tulijoita. Joka vuosi kiinnostuneiden joukossa on myös nuoria.
– Meille se on keskeinen kriteeri, että porukassa saadaan pidettyä nuoret mukana. Käsikirjoitukset muokataan siten, että kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan, Alakoski painottaa.
Saana Heinolan (alarivissä vasemmalla) mielestä on kätevää, että näytelmäkerho löytyy omalta kylältä. Se madaltaa kynnystä lähteä toimintaan mukaan ja helpottaa harjoituksissa kulkemista. Tosin sitten kun palo näyttelemiseen on syttynyt, saatetaan lähteä mukaan myös muiden kylien porukoihin. Heinola on näytellyt Keskikylän lisäksi Ylivallin Fällyteatterissa. Koskuella asuva Atte Koivumäki (alarivissä oikealla) puolestaan kulkee Keskikylän ja kotikylän lisäksi Hirvijärvellä. Kuva: Hannu Mänty.
Esiintymiskokemusta ja hauskanpitoa
Yhdeksättä luokkaa käyvä Saana Heinola ja lukiolainen Atte Koivumäki kuuluvat Keskikylän 13-henkiseen näyttelijäporukkaan. Nuoret kertovat tutustuneensa teatterin kautta erilaisiin ja eri-ikäisiin ihmisiin. Lisäksi on tullut heittäytymisrohkeutta myös näyttämön ulkopuolella.
– Sellaista rohkeutta tietysti tulee ja pelisilmää elämään. Roolien kautta myös näkee paljon, kun pääsee asettumaan erilaisten ihmisten asemaan. Ja onhan meillä porukan kesken aina myös todella hauskaa, Koivumäki kertoo.
Kahvilla käyntiin
Näytelmäharjoituksia on viikoittain, ja ensi-illan lähestyessä tahti tihenee. Treenit aloitetaan yhteisellä kahvittelulla, jossa jokainen kertoo viikon kuulumiset. Nuorten mukaan keskinäinen luotto lisääntyy, mitä enemmän ollaan tekemisissä.
– Ensin jutellaan, sitten vasta ruvetaan näyttelemään. Onhan se semmoinen toinen perhe nykyään, Heinola pohtii.
Yhteistyö teattereiden elinehto
Harrastajateatterit pyörivät pitkälti vapaaehtoisvoimin. Siksi on tärkeää, että tarpeellisiin investointeihin on saatavilla hankerahaa. Esimerkiksi Keskikylän teatteriporukalle hankittiin Liiverin rahoituksella näyttämövalot, Koskuelle lavasteita, Hirvijärvelle verhot, Ilvesjoelle äänentoistolaitteita, samoin Jokipiihin.